Eleanoora Rosenholm

Musta ruusu

kevään tullen löysi poliisi ruohottuneen lammen tehtaan takaa
ja ruumiit upotettuina lammen synkkään liejuiseen pohjaan
lehdet kirjoittivat etteivät syyllisestä poliisit vielä varmuutta saaneet
mutta aavistin heidän olevan kannoillani, lähempänä nyt kuin aiemmin koskaan
lehdessä kirjoittavat murhaajan olevan mieleltään sairas nainen,
harhainen, eksynyt, yksinäinen, syyntakeeton paholainen
öisin herään heidän sireeniinsä ja koiriin jotka eivät löydä etsimäänsä
olen tyttö musta ruusu kämmenellään ja ikkunasta heille hymyilen

musta ruusu kämmenelläni, mies kuollut talossa käsivarsillani

Susanna Anna Musta Ruusu onneton, vei salaisuuden hautaan mennessänsä
poliisi selvitti sen vasta jälkeenpäin, olin se tyttö musta ruusu kämmenellään

maitokärryn hain vajasta, ruumiin siihen nostin, työnsin pihasta
tehtaan taakse jossa painot sidoin, paljain jaloin lampeen kahlasin
ruumiin kärryiltä veteen vedin, lammen keskelle jaloista revin, upotin
kotiin palasin, isän muistolle rukoilin
öisin vuoteessani herään, kuolleet huutavat henkensä perään,
näen vedessä viruneet kasvot, kuulen vettyneiden miesten kirkuvan
anteeksihuudon annan heille, olin julma kun pyysin meille
lasken muistoksi mustan kukan heidän umpeen kasvaneelle lammelleen

Susanna Anna Musta Ruusu onneton, vei salaisuuden hautaan mennessänsä
poliisi selvitti sen vasta jälkeenpäin, olin se tyttö musta ruusu kämmenellään

Japanilainen puutarha

kohtaan samurain, häntä tervehdin ystävällisesti
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)
oletteko Musashi, suuri katanan mestari?
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)
yö on portti Nipponin maahan, Japanin, bonzain puutarhaan

Musashi samurai mulle miekan tien opettaa
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)
maan, veden, tulen, tuulen, tyhjyyden salat paljastaa
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)
yö on portti Nipponin maahan, Japanin, bonzain puutarhaan

kun silmät ummistan, taidan taiteen katanan
puhallan myrkkynuolen, varjoihin katoan
heitän heittotähden pimeästä yllättäin
joukkoon samuraiden juoksen, katanalla sivallan

oon veroinen jo Musashin, avoin kahdeksaan ilmansuuntaan
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)
näin mahdoton on yllättää mua milloinkaan
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)

hallitsen strategian, sekä kumppanimiekan
punaisten lehtien iskun, tulikivinuntsan

kun silmät ummistan, taidan taiteen katanan
(manutseoniihaa-aa-a-a-aa aa-aa)
heittotähden heitän pimeästä yllättäin
(manutseoniihaa-aa-a-a-aa aa-aa)
hetkeksi hiljennyn kultaisessa temppelissä
(manutseoniihaa-aa-a-a-aa aa-aa)
aron laitaan seisahdun, jousen nuolen vapautan
(manutseoniihaa-aa-a-a-aa aa-aa)

Ovet ja huoneet

pyyhkeet silitän, järjestän, ruoan laitan,
kuivausrumpuun lakanat ja liinat, seisahdun,
kuulen jonkun kuiskaavan “älä kiellettyihin huoneisiin mene, muistathan”
mutta joskus aikani yksin on pitkää,
keittiössä itken ja kasvoni vääristyneet heijastuvat ikkunaan

kotiäiti oon hieman yksinäinen,
vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen
päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän
keittiössä yksin seistessäni
huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni
ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa
ei huoneisiin mennä saa

kylpyammeen pesen, suihkuverhon vaihdan, suoristan
kaakelit seiniltä huuhtelen, likaveden kaadan viemäriin
se pitää vaihtaa ennen kuin se ruskistuu
kirjahyllyn pölyt pyyhin, sohvan istuintyynyt tamppaan,
imuroin, hopeat kiillotan, kukan lehdet kuivuneet
nypin ja kerään pieneen astiaan

perheen aamuin mentyä jään askareihin,
tiskatessa ilmaantuu veri astioihin
ontuvat askeleet raahautuvat eteiseen
komeroon kätkeydyn veistä pidellen,
seinissä on joku pureutuen läpi vähitellen,
ovet ja huoneet joihin ei mennä saa
ei huoneisiin mennä saa

miksi ovia tulee lisää hirveän paljon?
huoneet vain lisääntyvät, nukun tai valvon

kotiäiti oon hieman yksinäinen,
vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen
päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän
keittiössä yksin pestessäni,
huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni
ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa

mieheni kotiin palaa, katsoo hän minuun
tarttuu käsiin, kysyy mikä mennyt on sinuun
hän sanoo ettei vaimoaan tunne enää laisinkaan
hän sanoi jättäneensä lapset leikkimään,
silloin kirveen nostin, iskin kohti hänen päätään
näin hänen muuttuvan joksikin josta ei puhua saa
ei siitä puhua saa, shhh…

Kopiokissa

kirjeitä iloluontoisten tyttöjen surmaajalta
kuristaja viittaa klassikoihin
Fellinin “Rome”, Melville “La Samurai”, Godard “Hullu Pierrot”

neulat kiertävät kaupungin karttaa seinälläni,
murhapaikkojen valokuvat pöydälläni
vihjeet johtaa umpikujiin ja vääriin havaintoihin,
vaikka käyn aineiston läpi aina moneen kertaan

en löydä punaista lankaa, keltaisia lappuja toimistoni ikkunaan liimaan
murhapaikkojen raportteja selaan, elokuvia yökaudet kelaan, vaan jokin ei täsmää
kuristaja arvuuttaa ja viittaa klassikoihin, antaa avaimia, johtolankoja havaintoihin
miksen näe koko kuvaa, kaiken aikaa puuttuu ratkaiseva pala, avainsana on “kultakala”

viimeisin surmapaikka on Pyhä Pietarin aukion laidalta loittoneva syrjäkuja
kirkko jää kujaa katsoessa vasemmalle
muistomerkit muodostavat ruumiin kanssa tähden
ruumis on aseteltu kujalle siten kuin se olisi meritähti joka on juuri ajautunut rantaan
kuristusjäljet ovat ystävälliset
kuin uhri olisi sitä halunnutkin ei tehnyt vastarintaa
mikä elokuva on kyseessä jossa jäljet katoavat ruumishuoneen viluisille käytäville
olen hakoteillä ja loppuun palanut
lukemattomat klassikot, missä niistä on vastaus?

en löydä punaista lankaa, keltaisia lappuja toimistoni ikkunaan liimaan
murhapaikkojen raportteja selaan, elokuvia yökaudet kelaan, vaan jokin ei täsmää

Kiltti vai tuhma

trendiklubin kohutuin prinsessa, oon poikien kuumin toive ja unelma
vaan ei koskea, vain katsoa ne mua saa
peilipallojen säihkeessä loihdin taikaa, silmää isken, nostan mekon helmaa
ohi tiskin keinutan, pojille pikkuisen heilutan

kiltti vai tuhma toisinaan, neiti Tsekyl sekä Haid
kaksi tyystin eri persoonaa, töissä päivin, toinen öin käy

enkä tarkoita etten pojista mä tykkää, vaikken viereen päästäkään
tyttöjen kanssa tanssiessa tunnen ehkä jotain kuumempaa
hengityksein yön rytmissä kiihtyy, varto kihelmöi,
harteiltani huivin riisun, ilmaan heitän ja tiedän et mua halutaan
tuhannen kuvitelmaa!

yöperho, olen hento yökerhon
tanssin, riisun estojen verhon
silmää isken, pojat eivät mua saa
flirttailen, drinkin sateenvarjolla ostan
kevytsavukkeen huulillein nostan
kiusoittelen, tahdon et mua halutaan

kiltti olen tuhma toisinaan, neiti Tsekyl sekä Haid
kaksi tyystin eri persoonaa, töissä päivin, toinen öin käy

mulle sanoo kaikki kuuluisuudet aina,
mun pitäis soittaa pianolla, näyttelijä,
tanssija tai malli olla, joku suuri joka muistetaan
vaan en jaksa niin aikaisin nousta, en varhain käydä maaten
pääsen helpommalla kun juhlin ja jatkoilla näytän mitä täällä jo osataan
mitä täällä jo osataan!

yöperho, olen hento yökerhon
tanssin riisun estojen verhon
silmää isken, pojat eivät mua saa
flirttailen, drinkin sateenvarjolla ostan
kevytsavukkeen huulillein nostan,
kiusoittelen, tahdon et mua halutaan

saisinko tarjoilija Margaritan, oliviin
Neitsyt Marian, kuivan Martinin
jäät kiitos pojille, siellä niitä tarvitaan
trendiklubin, kuumin tyttö oon ja sen tiedän
kateellisten katseet selässäin siedän
elän kun mua palavasti halutaan

kiltti olen tuhma toisinaan, neiti Tsekyl sekä Haid
kaksi tyystin eri persoonaa, töissä päivin toinen öin käy

Kodin rakennusohjeet

kerron tässä teille kuinka hyvä koti rakennetaan
kerron nytten teille, kuinka hyvä koti rakennetaan
kodin kivijalka tulee nousta mäelle, ei monttuun, merelle
seinät eristetään, kattoon lyödään huopalevy, lämmitys kytketään

savupiipun tulee olla suorassa, hormi nuohottu ja avara
ilmastoinnin kunnossa, pelti avoinna ja laminaattilattia

kodin tulee olla siisti ja rauhallinen, eikä siellä saa mekastaa
lamppujen ja verhojen tulee olla kauniit ja paloturvallisia
aina välissä muista pyytää anteeksi kun olet ollut ilkeä
kodissa tullee kokata ja kasvattaa myös lapsia,
oleskella ja elellä ja joskus myös nukkua

Maailmanloppu

aamunkoin myötä metsän viertä pyöräilen,
polku rantaan laskee kaarrellen,
kuin neito sadun oisin, heiniin pitkäkseni käyn ja itsestäni nautin
orvokin pientareelta poimin kuivuneen, eväskoriin lasken
hiuksillain kuuma tuuli leikkii lailla rakastajan jonka hetki sitten jätin

ääntäkään ei metsän takaa kuulu, värjekään ei liiku meri tyyni
rinnassain rauhan tunnen, kaiken leimahtavan näen tuhon alun ilmiliekkiin
kasvoillain tunnen ilmakehän polttavan,
kuolonhuudot kuulen kantavan lahden laitamilta,
kauhun haistan, pelon veren kielelläni maistan

viimeinkin se maailmanloppu tuli, kuori maan liian antelias suli
tuhon tuliseinät kaiken turhan kelvineillään polttaa pois
kärsiväisten rukouksia, tuhkaa, kirkunaa
tulenlieskat polttaa alleen anelevat, maailmanloppu tuli vihdoinkin,
ihmiskunta laavavirtaan suli

pyörälläin meren viertä poljen kiehuvaa,
kalat kuolleet rantaan huuhtoutuu
kilikelloani soitan kiitokseksi kaiken turhan lakaisusta
voimalan horisontissa nään sortuvan, väen rukouksineen kaatuvan
näen tulimyrskyn taivaanrannan ylle lopulliseen tuhoon innostuvan
retki tää odotettu viimeiseksi jää, hymyn jälkeen jätän hellimmän
orvokkia vielä kerran haistan, kirsikoita koristani maistan
vihdoinkin koitti tuhon aamu kaunehin, lasin sille nostan liekkeihin poljen
ne avosylin luokseen laskee, valo painuu vihdoin mailleen maaten

viimeinkin se maailmanloppu tuli, kuori maan liian antelias suli
tuhon tuliseinät kaiken turhan kelvineillään polttaa pois
kärsiväisten rukouksia, tuhkaa, kirkunaa
tulenlieskat polttaa alleen anelevat, maailmanloppu tuli vihdoinkin,
ihmiskunta laavavirtaan suli

Sanat Mika Rättö, Noora Tommila

Translations:

Black Rose

as the spring came found the police an overgrown pond behind the factory
and corpses sunk in the muddy sole of the pond
the papers wrote the police had no certainty of the guilty
but I suspected they were on my trail, closer then ever before
in the papers they write the murderer is a mentally ill woman
delusional, lost, lonely, irresponsible evil fiend
at night I wake to the scream or their sirens and hounds that cannot find what they search
I’m the girl with a black rose in the palm of her hand and I smile at them from the window
black rose in the palm of my hand, dead man in the house in my arms
Susanna Anna Musta Ruusu ill-fated, took her secret to her grave
police found out only afterwards, I was the girl with a black rose in the palm of her hand
I got the milk cart from the shed, hoisted the body on to it, pushed it out of the yard
behind the factory where I put weights on the feet, waded bare feet into the pond
dragged the corpse into the water, into the middle of the pond pulling the feet, sank
and returned home, prayed in my memory of my father
I wake up at night in my bed, the dead scream after their lives
I see languished faces in the water, I hear the shrieks of the waterlogged men
I scream for their forgiving, I was cruel to ask you to visit
I lay down a black flower on the overgrown pond in their memory
Susanna Anna Musta Ruusu ill-fated, took her secret to her grave
police found out only afterwards, I was the girl with a black rose in the palm of her hand

Japanese Garden

I encounter a samurai, I greet him kindly
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)
Are you Musashi, the great master of the katana?
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)
The night is a gate to the land of Nippon, Japan, Bonzai garden
samurai Musashi shall teach me the way of the sword
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)
earths, waters, fires, winds and the secrets of the void he shall reveal
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)
The night is a gate to the land of Nippon, Japan, Bonzai garden

When I close my eyes, I master the katana
I blow a poison arrow, I disappear in to the shadow
suddenly I throw a shuriken in the dark
I run amongst the samurai and strike with my katana

I am equal to Musashi, open to all eight points of the compass
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)
so it is thus impossible to surprise me ever
(wakitsasiwakitsasiwakitsasiwakitsasisai!)

I master the strategy and my cohorts sword
the stroke of the read leaves, firestone nuntsa

When I close my eyes, I master the katana
(manutseoniihaa-aa-a-a-aa aa-aa)
suddenly I throw a shuriken from the dark
(manutseoniihaa-aa-a-a-aa aa-aa)
For a moment I calm down in the golden temple
(manutseoniihaa-aa-a-a-aa aa-aa)
I rest on the side of the steppe and release the arrow on my bow
(manutseoniihaa-aa-a-a-aa aa-aa)

Doors and Rooms

I iron the towels, organise, cook,
put the linens and the cloths in to the drier, I halt
I hear someone whisper: “don’t go into the forbidden rooms, remember”
But sometimes alone I feel bored
I cry in the kitchen and see my distorted face reflected in the window
Housewife I am, a bit lonely
Although there are five children, a husband understanding
I stay in the house during the days, I feel it swallowing me
As I stand in the kitchen alone
The rooms accumulate on the walls around me
Many doors appear and rooms where I shan’t go
I wash the bathtub, change the shower curtain,
straighten it, wash the Dutch tiles on the wall,
I pour the sewage in to the drain, it must be changed before it turns brown
I dust the bookshelf, beat the sofa cushions,
I vacuum, polish the silver, pluck the dried petals and collect them in a small vase
When the family leaves in the morning I stay with my chores
When I wash the dishes blood appears on the them
limping steps drag in to the hallway
I hide in the closet holding a knife
there is something inside the walls slowly gnawing through
doors and rooms forbidden
you cannot enter the rooms

why are there more and more doors?
rooms keep accumulating whether I sleep or am awake

Housewife I am, a bit lonely
Although there are five children, a husband understanding
I stay in the house during the days, I feel it swallowing me
As I stand in the kitchen alone
The rooms accumulate on the walls around me
Many doors appear and rooms where I shan’t go
My husband returns home, looks at me
cluthes my hands asks what has gone in to you
says he cannot recognise his wife anymore
he said he left the children out to play
that is when I raised the axe and plunged it to his head
I saw him turn into something you cannot talk about
You cannot talk about it…

Copycat

letters from the murderer of joyous women
strangler refers to classics
Fellini’s “Rome”, Melville’s “La Samurai”, Godard’s “Pierrot le fou”
pins circle the map of the city on my wall
clues lead to cul-de-sac’s and wrong observations
although I scrutinise the material over and over again
I cannot find the vital clue, I stick post-it-notes on my office windows
I flip through the reports from the crime scenes, fast forward through movies all night, but something doesn’t add up, strangler riddles and refers to classics,
gives keys, clues to observations
why cannot I see the big picture, I am missing the final piece of the puzzle,
keyword is “goldfish”
the last scene of the crime is at the alleyway off St. Petersburg’s plaza
the church is on the left from the alleyway
the memorials form a star with the corpse
the corpse is positioned on the alley as if it was a stranded starfish
the bruises from the strangling look friendly
like the victim had wanted it and did not resist
In which movie does the tracks disappear in to the cold corridors of the mortuary
I am on the wrong track and burnt out
endless classics, in which lies the answer?
I cannot find the vital clue, I stick post-it-notes on my office windows
I flip through the reports from the crime scenes, fast forward through movies all night, but something doesn’t add up

Nice or Naughty

The most sensational princess of the trendiest club, I am all the boys want and dream of
but they cannot touch, they can only look at me
In the glare of the mirror balls I conjure magic, flirt and raise the hem of my skirt
I swing past the counter, give a little wave to the boys
Nice or naughty sometimes, Miss Tsekyl and Haid
two totally different personas, one works during the day, the other goes by night
and I don’t mean I don’t care for boys although I don’t let them on my side
with girls I maybe feel something ardent
my breath hastens in the rhythm of the night, my body tingles,
I throw off the scarf from my shoulders, I know they want me
A thousand fantasies
A moth, I am delicate in the nightclub
I dance, I undress the veil of my inhibitions
I wink my eye, boys cannot have me
I flirt, buy a drink with an umbrella
lift a light cigarette on my lips
I tease, I want to be desired
Nice or naughty sometimes, Miss Tsekyl and Haid
two totally different personas, one works during the day, the other goes by night
All the celebrities tell me,
you should play the piano, be an actor, dancer or a model
someone great who will be remembered
But I cannot wake up at those hours, or go to bed so early
Its easier if I celebrate and at the after party I will show what I can already do
What I can already do!
A moth, I am delicate in the nightclub
I dance, I undress the veil of my inhibitions
I wink my eye, boys cannot have me
I flirt, buy a drink with an umbrella
lift a light cigarette on my lips
I tease, I want to be desired
Waiter please can I have a margarita, an olive
virgin mary and a dry martini
ice please to the boys, there they are needed
I am the most coveted girl of the club and I know it
I stand the jealous eyes on my back
When I’m wanted I am alive
Nice or naughty sometimes, Miss Tsekyl and Haid
two totally different personas, one works during the day, the other goes by night

Building Instructions for a Home

Building instructions for a home
I shall now tell to you how to build a good home
Ill tell you now, how to build a good home
stone foundation must be built on a hill, not on a pit, or the sea
walls and roof are insulated, heating is connected

the chimney must be straight, swept clean and spacious
the air conditioning must work, chimney hatch open, laminated floors
home must be clean and peaceful and you cannot horse around
lamps and drapes must be pretty and fireproof
always now and then remember to apologise when you’ve been mean
in a home you must cook and raise children
hang about, be lively and sometimes you should sleep

End of the World

With the Aurora I cycle along the forests edge
a curving path leads to the shore
like a damsel from a fairytale, I lay down in the hay and enjoy myself
I pick a dried violet from the bank, I lay down my basket
the hot wind plays with my hair like the lover I just left
there is no sounds behind the forest, the sea is completely still
I feel peace in my chest, I see everything flash in to the
flames of the beginning of the annihilation
on my face I feel the burning atmosphere,
I hear the screams of death carried from the fringes of the bay
I can smell the horror, taste the fear and blood on my tongue
at last the end of the world came, the shell of the earth too generous melt
the firewalls of destruction burn away all that’s useless with their kelvins
prayers of the suffering, ash, shrieks
flames bury the begging, the end of the world came at last,
humanity drowned in a stream of lava
on my bicycle, I cycle next to the boiling sea,
dead fish wash in to the shore
I ring the bell as a thank you for sweeping away all that’s useless
I see a power plant collapse in the horizon, people fall with their prayers
I see a storm of flames in the skyline get carried away into a final wave of destruction
this long awaited excursion shall be the final, I leave behind a smile most gentle
once more I smell the violet and taste a cherry from my basket
at last the end of the world came, the shell of the earth too generous melt
the firewalls of destruction burn away all that’s useless with their kelvins
prayers of the suffering, ash, shrieks
flames bury the begging, the end of the world came at last,
humanity drowned in a stream of lava

Lyrics by Mika Rättö, Noora Tommila
Translated by Sami Sänpäkkilä